Etusivu > Uutiset > Kooste Learning City Chatistä

Kooste Learning City Chatistä

Learning City Chat viritti Twitteriin keskustelun kaupunkien kehittämisestä ja oppimisympäristöistä

Vahanen-yhtiöt ja arkkitehtitoimisto Innovarch esittivät chatin muodossa viisi kuumaa kysymystä chatiin osallistujille. Alla on kooste keskustelusta, ja koko keskustelu löytyy Twitteristä aihetunnisteella #Citychat. Seuraa myös tunnistetta #Lähiöfest.

Mikä on sinun oppimisympäristösi?

Learning City Chatin ensimmäinen kysymys kuului: Oppia ikä kaikki. Mikä on sinun oppimisympäristösi? Innovarchin arkkitehti Juha Lampi tarjosi vastaukseksi universumia. Vahanen-yhtiöiden muotoilujohtaja Katja Soini sanoi oppimisympäristönsä olevan aina se, missä kulloinkin elää. Hän imee vaikutteita ympäristöstä ja kokee asiat käytännössä, jotta voi oivaltaa ja oppia. Espoon kaupungin edustaja Kai Fogelholm sanoi oppimisympäristön olevan asuinympäristö itsessään. Osallistumalla asukkaana asuinympäristöä muuttaviin prosesseihin ja ihan vain ihmettelemällä tehtyjä ratkaisujakin oppii. Innovarchin sisustusarkkitehti Anne Riikonen kommentoi oppimisympäristönsä koostuvan sosiaalisesta verkostosta, työpaikasta ja vapaa-ajalla ystävistä ja heidän kanssaan vietetystä ajasta eri paikoissa. Periaatteessa oppimisympäristö on siis kaikkialla. Innovarchin arkkitehti Liisa Isotupa kertoi pääsevänsä parhaiten oppimista edistävään olotilaan mökkiterassilla, kun ilma on raikasta, mieli virkeänä ja taustalla kuuluu puiden humina. Vahanen Talotekniikka Oy:n toimitusjohtaja Asko Laune vastasi, että työpaikka on tärkeä oppimisympäristö, ja myös kotona opitaan. Vahanen-yhtiöiden viestinnän ja markkinoinnin asiantuntijan Jere Hyppösen oppimisympäristö on siellä, missä kulloinkin sattuu olemaan. Usein uusia asioita tulee opeteltua hieman pidemmillä bussimatkoilla, ja tärkeintä on rauha ja mahdollisuus istahtaa ja keskittyä. Vahanen-yhtiöiden konsernijohtaja Risto Räty painotti vuorovaikutustilanteita työpaikalla ja vapaa-ajalla, ja Soini painotti vielä kontekstin merkitystä. Paikka pitää valita tekemisen mukaan. Riikonen muistutti, että työpaikalla oppii paitsi työkavereilta, myös asiakkailta. Vahanen PRO Oy:n palveluvastaava Tuomas Johansson kommentoi vielä, että oppiminen on paljon omasta halusta kiinni. Oppia voi missä vain ja milloin vain jos niin haluaa. Kun asenne on kohdallaan, world is your oyster, Soini komppasi.

Mitä koulurakennuksessa voi tehdä vuorokauden eri aikoina?

City Chatin toinen kysymys kuului: Koulu on kaikille. Mitä kouluissa voisi tehdä vuorokauden eri aikoina? Päivällä koulussa opitaan opetussuunnitelman mukaan, illalla tehdään sitä, mikä itseä kiinnostaa, Soini kommentoi. Koulussa pitää olla tiloja oman asuinalueen enthusiastien iloksi. Koulu olisi silloin yhtä kuin asuinalueen imago. Riikonen oli samaa mieltä imagosta ja yhteisöllisyydestä ja muistutti, että jos ja kun koulurakennuksia käytetään oppimisajan ulkopuolella, ne on suunniteltava sitä tarkoitusta varten. Käyttöä voisivat olla erilaiset kerhot ja yhdistystoiminta. Riikonen on itse ollut suunnittelemassa koulua, jonka ruokasalia käytetään muun muassa kaupunginhallituksen kokouksiin. Lampi huomautti, että iltakäyttöä on toteutettu jo vuosia, mutta entä koulujen yökäyttö? Mitä taloteknisiä ja logistisia tällainen aiheuttaisi, hän kysyi. Soini esitti jatkokysymyksen: Mitä suunnittelussa on otettava huomioon, että kouluruokala venyy kaupunginhallituksen kokoustilaksi? Hyppönen ehdotti, että tiloja voisi hyödyntää liikuntaan, ehkä jopa start-upien ja muiden vielä tilojaan hakevien yritysten palaveritoimintaan ja muuhun vastaavaan. Tiloja suunniteltaessa ja varustaessa voisi jo ottaa huomioon ympärivuorokautisen käytön. Räty toivoi nuorille tiloja, joissa he voivat aikuisten ohjaamana harrastaa ja viettää myös rennosti iltaa. Vahanen-yhtiöiden viestintä- ja markkinointijohtaja Susanna Vanhanen listasi ehdotuksiksi bändien harjoittelupaikkaa, tapaamispaikkaaa, ravintolaa ja kahvilaa. Fogelholm ehdotti, että koulun tiloja voisi hyödyntää enemmän etätyöhön ja työntekoon, kunhan suunnittelussa huomioidaan osastointi ja kulkuväylät. Koulussa ovat kopiokoneetkin jo valmiina. Tyhjät luokat olisi saatava avoimesti nähtäville. Lampi sanoi, että koulurakennuksia on ehkä jo ollutkin laajemmin käytettävinä kulttuurirakennuksina, esimerkiksi Uramon uusi koulu Riihimäellä toimii myös hallintorakennuksena. Soini sanoi, että kuumana kesäyönä ilmastoitu koulu voisi olla mainio hostelli. Kuumana kesänä 2018 pääkaupunkiseudun tehokkaasti ilmastoidut ruokakaupatkin antoivat ihmisten nukkua makuupusseissa lattioillaan. Riikosen mukaan tilojen ja kalusteiden muunneltavuus on ensisijaisen tärkeää, samoin kuin se, missä irtokalusteita säilytetään. Tietenkin akustiikka ja valaistus ovat myös tärkeitä asioita. Isotupa kommentoi, että koulurakennuksessa voi tehdä melkein mitä tahansa. Koulut, joissa on miellyttäviä ja joustavia tiloja, houkuttelevat ihmisiä kehittämään omaa toimintaa koulun tiloihin. Miksei koulussa voisi olla lepotilojakin, joissa voi ottaa vaikka iltanokoset ja jatkaa sen jälkeen opiskelua. Lampi muisteli omaa yhteiskouluaan viime vuosituhannella. Yksityisenä opinahjona siitä tuli kannatus- ja vanhempainyhdistysten myötä oma kyläyhteisönsä, jossa oppilaat elivät kahdeksan oppimisen ja kasvamisen vuotta. Johanssonin mielestä vain taivas on rajana. Muuntojoustavuus on tärkeää, jotta tiloja pystytään käyttämään monipuolisesti.

Keiden pitäisi päästä vaikuttamaan oppimisympäristöjen suunnitteluun?

Oppimistilat ovat muuttumassa avoimiksi. Keiden pitäisi vaikuttaa oppimisympäristöjen suunnitteluun? kysyttiin seuraavaksi. Koulujen avoimuus kaikille on sinänsä erittäin arvokas asia, Lampi vastasi, varsinkin nykyisin, kun turvallisuus- ja valvontakysymykset tuppaavat hallitsemaan. Sidosryhmät vaikuttavat oppimisympäristöjen suunnitteluun, Soini huomautti. Siispä ensin pitää tunnistaa, mitä tavoitellaan. Sitten kartoitetaan, ketä asia koskee käytön, päätöksenteon ja toteutuksen näkökulmista. Sitten mietitään, miten saadaan kaikki mukaan vaikuttamaan. Fogelholmin mielestä vaikuttamaan pitää päästä niiden, joiden rahoilla suunnitellaan, jotka tiloja käyttävät ja joilla on tietoa, miten tilaratkaisut vaikuttavat oppimiseen. Kuten kaiken rakennetun ympäristön suunnittelussa, lähtökohtana tulee olla riittävän syvällisesti tutkitut ja ymmärretyt tarpeet, Lampi totesi. Muoti-ilmiöihin tulee suhtautua terveen harkiten ja suunnittelua pitää tehdä ”imuperiaatteella”, johon pyydettiin heti tarkempaa selitystä. Riikonen sanoi, että osallistava suunnittelu on POP. Mukaan pitää saada ainakin opettajat ja muut koulussa työskentelevät. Oppilailta voidaan kysyä ideoita varsinkin tilojen sisustuksiin. Uusi opintosuunnitelma ei välttämättä ole vielä suunnittelijoille tuttu, joten asiantuntijoiden rooli korostuu. Hyppönen korosti niiden osuutta, jotka taitavat parhaiten kyseessä olevien ympäristöjen suunnittelun, unohtamatta tilojen käyttäjiä. Hänen mielestään voisi myös konsultoida ihmisiä, joilla on näkemystä tulevaisuuden tavoista oppia, jotta ei sammaloiduta. Suunnitteluyhteisössä on siis hyvä olla mukana sekä monipuolisia asiantuntijoita että maallikoita. Isotupa muistutti opettajista, joilla on hiljaista tietoa oppimisprosessista ja erilaisista oppimisen tavoista. Olisi tärkeää että myös oppilaita osallistettaisiin, koska näin he oppivat että omaan ympäristöönsä voi vaikuttaa. Myös Räty korosti opettajien roolia uusien koulujen suunnittelussa. Heillä on paras näkemys siitä, minkälaisilla tiloilla saadaan kouluarki ja oppiminen luistamaan. NCC-yhtiöt vastasi, että paras lopputulos syntyy, kun kehittämiseen osallistuvat niin oppilaat, opettajat kuin rakennusalan ammattilaisetkin yhdessä. NCC:llä on tällaisesta yhteistyöstä positiivista kokemusta useammasta koulukohteesta. Soini kysyi, missä vaiheessa vaikuttavat tahot pitäisi määritellä, kun kaikkea ei voida tietää heti esimerkiksi hankesuunnitteluvaiheessa. Johansson kommentoi, että monialaisten suunnittelutahojen avulla tunnistetaan ja ymmärretään erilaiset oppijat, jotta jokaiselle oppijalle saadaan toimiva oppimisympäristö. Soinin mukaan koulun suunnittelun voisi integroida muihin oppiaineisiin eikä pitää erillisenä toimenpiteenä. Suunnittelu sopisi ehkä ainakin yhteiskuntaoppiin, kuvaamataitoon ja matematiikkaan.

Millainen kaupunkitila edistää oppimista?

Kaupunki on oppimisympäristö, joten millainen kaupunkitila edistää oppimista, kysyttiin seuraavaksi. Fogelholmin mukaan lyhyesti ja ytimekkäästi uteliaisuutta ruokkiva ja tiedonjanoa sammuttava. Monipuolinen kaupunkitila edistää oppimista, Soini vastasi. Elämyksellinen kaupunkitila herättää tunteita ja ideoita. Tasapainoinen kaupunkitila antaa tilaa ajatella ja omaksua. Molempia tarvitaan. Rinta rinnan, muttei välttämättä samassa paikassa. Hyppönen kaipasi kaupunkitilaa, joka taipuu monenlaiseen työskentelyyn stormaamisesta keskittymistä ja hiljaisuutta vaativaan työhön. Ehkä tila voisi jopa rohkaista oppimaan ja tutkimaan, jos siellä olisi mielenkiintoista tietoa tarjoavia näyttöjä tai muuta kannustavaa. Lampi sanoi, että tilan pitää olla ajallisesti loogisen kerrostunut, aikuiseksi kasvanut ja riittävän huokoinen tulevaisuuden potentiaalia ajatellen. Hänen lapsuutensa ympäristön sopivan pienet työmaat olivat nekin kiinnostavia ”töllätä” ja kerätä ”paukkista”. Isotupa listasi, että tilan pitää olla vaihteleva, virikkeellinen, monipuolinen, turvallinen ja dynaaminen. Siinä pitää olla elävä katutaso sekä monipuolista julkista ja puolijulkista tilaa. Riikonen pitää siitä, kun asioista annetaan yllättävää lisätietoa. Opasteita lisäämällä kaupunki avautuu uudella tavalla. Tilaan voisi olla jokin appi, joka kertoo rakennuksista, taideteoksista ja muista kohteista lisätietoja liikuttaessa kaupunkiympäristössä. Fogelholm mainitsi onnekseen asua 200 metrin päässä Sellon kirjastosta. Koko ajan muuttuva Leppävaara pitää sekin hereillä, ei rakentamisen äänillä vaan mahdollisuuksilla nähdä, miten kaupunkia syntyy. Kaupungin rakentumista on tosiaan kiva seurata, Riikonen kommentoi. Hänellä itsellään on aitiopaikka seurata Raidejokerin työmaata sekä kotona että töissä. Lampi halusi korostaa kaupunkitilan muodostumisessa ihmisen mittakaavaa – ei pelkästään pituutta, leveyttä eikä korkeutta vaan erityisesti myös ajallista, ihmisikään verrannollista syvyyttä, genius locia. Innovarchin kehityspäällikköä Katia Saloa kiinnostaa AR eli augmented reality, lisätty todellisuus, ja kaupunkitilan pelillistäminen. Ne tarjoavat huikeita mahdollisuuksia. Räty kaipasi erikokoisia ja –näköisiä tiloja, joiden varaaminen on tehty mahdollisimman helpoksi ja mahdolliseksi kaikille. Voisivatko yrityksetkin antaa tilojaan käyttöön iltaisin, hän heitti vastakysymykseksi.

Mikä on isoin oppimishaaste juuri nyt?

Kaupunki on murroksessa. Mikä on isoin oppimishaaste, jota ratkaistaan kaupunkiympäristöissä juuri nyt? Soinin mukaan se on kaupunkien tiivistyminen. Millaista maailmaa edistämme tiivistymisellä? Millainen kokemus on elää tiiviisti? Miten opimme elämään tiiviimmin? Mitä tiivistymisen suunnittelussa ja toteutuksessa pitäisi miettiä, hän kyseli vastaan. Lampi mietti, onko jossain raja, jossa tiivistyminen kääntyy itseään vastaan. Maailman asuttavimpien kaupunkien joukosta ei juuri löydä maailman tiiveimpiä kaupunkeja. Fogelholm korosti, että asukkaat ja etenkin nuoret pitää saada ymmärtämään, että kaupunki on heidän, ja suunnittelijat pitää saada hyödyntämään aidosti asukkaiden asiantuntemusta, ei vain tunteita. Tämä odottaa vielä ratkaisuaan. Hyppönen pohti, kuinka onnistutaan murtamaan stereotypia siitä, että oppiminen tapahtuu vain jossain ja tiettynä ajankohtana eli lapsuudessa ja nuoruudessa, kun todellisuudessa oppiminen on jatkuvaa ja sitä tukevia ympäristöjä tulee olla laajemmin ja kaiken aikaa. Isotupa nimesi eriarvoistumisen ja ilmastomuutoksen merkittäviksi haasteiksi, jotka linkittyvät monella tasolla kaupunkiympäristöön ja oppimiseen. Vanhanen mainitsi eri kulttuureista ja maista tulevien ihmisten huomioinnin. Lampi muistutti, että murroksissa on aina oltava valppaana. Ihmisen sinänsä hyvälle sopeutumiskyvylle on raskasta elää alati muuttuvassa maailmassa, jatkuvalla työmaalla. Vaarana on myös ”melanoomailmiö”, jossa yksi paikallinen kasvuilmiö imee elinvoiman koko organismilta. Johanssonin mukaan haasteena on oppia ymmärtämään, miten nyt ja tulevaisuudessa opitaan.

Mikä toimenpide vaikuttaisi kaikkein eniten kaupunkien tulevaisuuteen?

Jokainen teko on tärkeä. Viimeiseksi kysyttiin, mikä yksittäinen toimenpide vaikuttaisi kaikkein eniten kaupunkien myönteiseen tulevaisuuskehitykseen? Myönteiseen tulevaisuuskehitykseen vaikuttaisi eniten kanssaihmisen hyväksyvä ja kunnioittava kohtelu, Soini sanoi. Tervehdi vastaantulijaa, nyökkää vaikka. Hymyile. Kysy, miten voisit auttaa. Älä rynni, anna tilaa suojatiellä. Pienet teot, joissa asenne on kohdallaan. Lampi lisäsi listaan maltin käytön. Vanhanen kaipasi lisää rahaa kaupunkikehitykseen. Vaikea yhtä valita, sanoi Fogelholm, mutta esimerkiksi se, että kaikki matkat tehtäisiin aina tarpeen mukaisella eli järkevimmällä liikkumisvälineellä. Tällä olisi merkittävä vaikutus kaupunkitilan käyttöön. Riikonen korosti, ettei pidä vetää liian tiukkoja rajoja omille mielipiteille ja kehotti avartamaan maailmankuvaa. Isotupa korosti vihreiden liikuntamuotojen tukemista ja yleisesti viheralueiden säilyttämistä näin yleisesti. Toki jokaisella kaupungilla on omat vetovoimatekijänsä, joiden tunnistamisen tulisi ohjata tekoja. Soini miettii usein työmatkapyöräilijänä, kuinka mukavaa olisi, jos ottaisimme toisemme huomioon ja vieläpä hyvällä tuulella. Hyppönen korosti historiasta ja nykyhetkestä oppimista eli tiedon hyödyntämistä tehokkaasti. Maailmassa on tehty jo paljon asioita, joita voi käyttää esimerkkeinä tai varoittavina esimerkkeinä.

 

Lisätietoja:
Juha Lampi 
juha.lampi@innovarch.fi
040 829 4212

0
Connecting
Odota...
Send a message

Sorry, we aren't online at the moment. Leave a message.

Your name
* Email
* Describe your issue
Login now

Need more help? Save time by starting your support request online.

Your name
* Email
* Describe your issue
We're online!
Feedback

Help us help you better! Feel free to leave us any additional feedback.

How do you rate our support?
X